Mun käskettiin lopettaa laiskottelu,ja ruveta reenaamaan varsojani.Juu-u,laiskottelu!Mun aamu alkaa n,klo seittemän ruokkimalla elikot,herättämällä mukula ja ruokkimalla se,sitten odottamaan taksia.Kun hieman ennen kaheksaa on muksu koulumatkalla hörppään kupin kahvia ja lähden toiselle tallille touhuamaan.Sieltä tulen viimestään klo.11 ruokkimaan omia kopuja ja laittamaan ruokaa koululaiselle.
Laten raahautuessa koulusta pitää hetki leikkiä Äitiä ja auttaa läksyissä ja kuunnella päivän murheet ja ilot.Sitten ois aikaa ottaa omat konit työn alle vaan kas!Jonkun mussukka on hukannut tossunsa eikä mitenkään pärjää edes iltaan asti!Se on mentävä HETI!Pollen pieksun askartelussa ei mene kauaa mutta koni sattuu asumaan vaan ihan eripuolella pitäjää...
Kotiin raahauduttuani jälleen ruokin koput ja sitten onkin isännän vuoro juoksuttaa mua;nosta,vedä,väännä ja käännä!!!Pienen perheriidan suivaannuttamana raudankappalat sinkoilee suht kevyesti tai sitten putoaa juuri siihen.
Mä tiedän et selityksiä löytyy kyllä ja kiire on vain organisointi kyvyn puutetta mut en koe laiskotelleeni ainakaan ihan joka päivä!Mun pitäis oppia sanomaan ei,mut luultavasti sekin kolahtais omaan nilkkaan,jos apua joskus sattuisin tarviimaan.Kun joku tarvitsee apua ja ymmärtää sitä pyytää,olen tavannut lähteä paikalle.Joskus auttaa et on henkisenä tukena läsnä...
Menneelle äiteelleni valitin taannoin kipeytyneitä käpäliäni ja sain takaisin vanhan viisauden "Hellät on työttömän kädet ja rupi laiskan persees"Eipähän niitä rupia ole vielä sinne ilmaantunu!Muita laiskan merkkejä toisinaan on havaittavissa,kuten "Hiki syödes ja kylmä töitä tehdes..."
