Putte vs. älvee

Vuosia sitten ostin ekan oman hevoseni.Se oli sattumien kautta hommattu ruuna ja yllättävää kyllä,lämpönen!Sattumalta sitten kusipäistä sukua,vaikkei se tästä yksilöstä päälle näkynytkään...Ostokseni ei miellyttänyt ainakaan yhtä paikallista suomenhevosmiestä ja sain kuulla kunniani!"Kyl mää luulin et sää hevosen ostat..."


Aikani tuon yksilön edesottamuksia seurattuani ja eläinlääkäriä elätettyäni,pudotin konin monttuun.Sillä oli kasvain päässä joka painoi näköhermoon,ei ollu vaihtoehtoja!

Tästä sitten kuluikin taas vuosia puttejen seurassa,ilman omaa otusta.Seuraava oma olikin sitten jo "oikea hevonen" isolla hoolla!Liinakko suomiputte.Aivan ihana peli touhuta melkein mitä vain paitsi harrastaa raviurheilua.Se kun ei vaan liikahtanut ihan siihen malliin.Kuitenkin sitä tuli pidettyä se viisi vuotta...Oli siitä se etu et sain korjattua välini siihen n.kahdeksan vuotta mykkänä olleeseen sh-mieheen...

älvee-ruunan jälkeen vannoin ne legendaariset sanat "ei ikinä lämppäriä"! No,vannomatta paras!

Mulle tuli taas kiemuroiden kautta hoidokki varsomaan.Se muutti meille jo syksyllä ja poistui varsan kanssa keväällä.Tällä aikaa ehdin tutustua ja ihastuakkin tuohon tammaan.Se oli vaan jotenki niin "järkevä".Meni pari vuotta välissä aikaa ja tuo kopu jotenki siirty omistukseemme.Se teki meille varsan ja nyt jo toisenkin...eli taas niitä lämpösiä on!Perustelen aina itelleni tota rotua sillä,et täs tammas on ranskalaista verta ja siksi se käy mulle hevosesta.Eka ruhniaiseni kun oli täys jenkki...Kyllähän mä edelleen pidän itseäni täysin putte-ihmisenä ja tykkään vireistä junteista.Juntti olen itsekkin ni millä noille jalosukusille pärjäis??Ihme kyllä,paikalliset hevosmiehet ei ole menneet mykäksi näiden myötä...

Vertaillessa näitä rotuja alkaa miettimään et mahtaaks meillä olla yhtään ns.normaalia elikkoa pihalla,kun ne on niiiin helvetin ihmeellisiä!Lv-orini vaikuttaa hinttarilta,sh-tamma taas on hyvinki orimainen ja vaikuttaa et sen matossa ei raidat ole ihan tasaleveitä...Nuorin tulokas on nyt n.4kk ja maailman helpoin pikku-poika käsitellä...lämpönen...Ota näistä selvää.Se on makuasia sano mäyris ku muniaan nuoli...

Onhan noi älveet silleen ihan herkkiä ja kivoja jossainmäärin ja suomipollet itsepäisiä,juoksevat viis kertaa päin seinää ennenku ees uskoo et siin on semmonen.Mut enköhän oo ite ihan samanlainen?Ainaki jos "Puurtiselta" kysytään...ja kertoo se sen silti vaikkei kysytäkkään!No,nyt on vaakakupit melko vaaterissa mut vielä se puten vaakakuppi on pikkusen painavampi.

Terapiaa

Nykyään on muotia juosta nuppinikkarilla puoli ammatikseen.On kaiken maailman burn outteja (mulle tuttuja vaan kiihdytysajoista) ja masiksia sun muita traumoja.Masennuksen mä vielä jotenki tajuan,senkin luokittelen "pysähtyneen" ihmisen taudiksi.Siis sellasen joka käy vihaamassaan duunissa rahan takia,kärvistelee kotona neljänseinän sisällä tai sitte on muuten vaan yksinäinen...
Mä teen oikeestaan aina töitä yksin.Siis elukoitten kanssa ja se on mulle sitä terapiaa!Aamukahvilla sylissä kehrää tuore kissannahka,pihalla iloisesti aamutuimaan heiluttaa häntää jääkarhun näköinen petoeläin ja karsinoissaan ruokaa odottavat kavioeläimet.Kun talvesaikaan ruokkii nuo luupäät kesältä tuoksuvalla heinällä ja rotanloukku sylissä jää kuuntelemaan sitä tasaista ja rauhallista rouskutusta saa terapiaa.Ei tarvitse kallonkutistajalle maksaa turhista!Voisikohan tällä terapia muodolla tienata enemmän kuin juristit??Haliihan ne ihmiset puitakin...
 On ratsastusterapiaa...sellaista jossa oikeestaan vaan maataan sen elikon selässä ja tunnustellaan sen lämpöä ja liikettä...Eikös tätä harrastettu pikkulikkana naapurin työhevosen selässä joka kesä?Siksikö hevosihmiset on niiiin tasaisia?
Terapiaan kuuluu myös ne lässyttävät tädit.Läheisten kuollessa istutaan taas siellä soffalla kuulemassa iänikuisia kysymyksiä.Joo,multa on menny monta hyvää ystävää omien vanhempieni,isovanhempieni ja vanhimman veljeni lisäks.Ja silti mä oon vielä tässä!Eikä tuo kappa nyt vielä ihan sekaisin ole jossei nyt maton kaikki raidat ihan tasaleveitäkään ole...Eläimetpä on tän mamman pitäny arjessa kiinni ja suurinpiirtein kuosissaan.Aina riittää sen verran puuhaa ja muuta mietittävää et päivän aikana ehtii jo ainaki hymyilemään eikä edes muista synkistellä.Ja kun ei muista tai ehdi synkistellä,ei varmaan sitten traumatisoitumaankaan!
Elikkäs,nyt pitäis kerätä paljon rauhallisia ikäloppuja koneja maakunnasta ihan kaikenkokoisia,jottasaadaan raavaat miehetkin köllimään hevosen selkään!Myydään viikonloppu paketteja kaupunkilaisille,vauvasta vaariin,jossa aamulla kuudelta kuunnellaan rouskutusta,puoliseitsemältä kissin kehräystä,seitsemältä kuunnellaan kenkien kopsetta käytävältä kun pollet viedään ulos jne.jne.
Tosin,noin tiukalla aikataululla kun itseään alkais terapioimaan tarttis taas juosta seuraavana arkipäivänä terapeutille...Kauheeta suorittamista!

Kopukoiden omistamisesta...

Hevosenomistajien kesken vallitsee helvetillinen kateus ja pätemisen tarve.Sen huomaa esmes ostetusta hevosesta joka on aina tullut niiiiin huonoista oloista ja kuinka hieno se onkaan nyt!Tai palautuneesta kauppatavarasta joka meni niiiin huonoon paikkaan et hain sen pois tai omasta ekasta varsasta joka on se ylikylän kopu eikä kellään oo parempaa!

Jos kuitenkin tulet ostaneeksi elikon ihan kohtuu kodista ja kohtuu reenarilta,jolle elikko on jo juossut rahaa todetaan vittumainen hymynkare naamalla "ei mee kauaa".Ja jos se sitte sattuuki kulkemaan jonkun aikaa todetaan "olihan sillä näyttöö jo...rahalla saa!" jos se taas konttaa ylämäet ja alamäet istuu aisalla naureskellaan vaan ettei "kukaan parastaan myy"

Huonoja koteja tuntuu olevan jokainen johon joskus on hevonen joko ostettu tai tehty.Mikä sitten on hyvä koti?Onko hyvässä kodissa postimerkin kokoinen tarha,pinnoitettuna hiekalla tai asfaltilla ja höystettynä putkiaidalla?Vai onko hyvän kodin tunnusmerkkeinä Illiksen karsinat, 3m leveä käytävä ja solarium??Onko paras paikka elikolle sellainen jossa on joka jalkaan suojat ja kolmetakkia päällekkäin koska säätiedoitus näytti lokakuussa räntäsadetta?

Eläinsuojelulaki määrää kuitenkin että jokaisella eläimellä tulee olla mahdollisuus lajiominaiseen käyttäytymiseen...Joka on?? Onko hevoselle lajiominaista töröttää loimitettuna ja suojattuna kaks tuntia pää polvissa kuin sahapukki?Tai pyörittää hiekasta sojottavaa saunakukkaa ylähuulella aikansa kuluksi?Tai tahtooko tuo otus syödä heinänsä siitä helvetin verkosta??

Luulenpa,jos hevonen itse saisi valita,se varmasti kirmailisi laitumella,söisi maasta,sukeltaisi kuraläpeen,katoaisi pieru-pukki-laukkaa metsikköön tai ainakin viettäisi ulkona koko päivän sen kahden tunnin sijaan...

Minusta sillä ei ole väliä millaisessa ympäristössä eläin on,kunhan tarhoissa ei majaile mitään piilojuttuja,kuten maahan haudattua rautaromua.Näkyvät kasathan se elukkakin osaa kiertää!No,eipä se vanha heteka kovin kaunis ole siellä laitumella eikä ruostunut vanha kotterokaan varmaan luottamusta herätä jos se maleksii samassa tilassa pollejen kanssa...Mutta kivet,kannot ja puut tuovat hevosillekkin virikkeellisen ympäristön!

Tutkijatkin on vihdoin heränneet!Vastustavat hiekkatarhoja ähkyvaaran vuoksi,totesivat että pieni tarha on vaarallisempi kuin iso jossa on tilaa viilettää...Tänhän on tienny jokainen maalaisjärkeä käyttävä ihmispolo!!Joo,mulla on joka konilla semmone puoli hehtaaria "tarhana".Ne on nurmipohjaisia,sähköaidalla varustettuja.Osa on ihan pelloilla osassa on himpan verran metsääkin.Sateen jälkeen nurmi on petollisen liukas ja konit vetää silloin tällöin komeesti lipat...Oppivathan rajansa!Meillä on kai sitten sellainen huono koti,koska karsinat on omaa jälkeä,käytäväkin kapea eikä meillä suojata tarhaan IKINÄ ja loimitellaankin vain tarpeen vaatiessa.Kuivatusloimet toki on aktiivisessa käytössä,eli osaan kyllä takittaa hevosen,siitä ei ole kiinni!

Miksi mulle tulleet hevoset on sitten hyvistä paikoista?Koska en halua kannattaa kyseenalaista bisnestä enkä kärsiä eläimen menneisyydestä!

Kengittäjät

Onkohan kukaan,koskaan,ikinä ajatellut kengittäjän ammattia kokonaisuutena? Lueskelin taas aikani kuluksi foorumeita ja kengittäjät tuntuu olevan yleinen jutun juuri... Yleensä haukutaan teki sitte niin tai näin!
 Mun mielestä kengittäjiä vois verrata huoriin; sun mieltymyksillä ei oo sinänsä väliä kunhan tyydytät asiakkaan.Sun pitää rypeä millon missäkin eritteessä ja teeskennellä pitäväs omistajan juttuja mielenkiintosina ja kehua se luupää vaikka se sitten heittelis sua kuinkapäin vaan.Jos toimit toisin olet asiakaspalveluun kykenemätön,hevosia hakkaava moukka joka ei tule sillon kun sovitaan (myöhästyit kaks minsaa) ja kaiken kukkuraks; sä otit työstäs ihan palkkaaki! Kukaan ei juuri arvostele työn jälkeä,ehkä sillä ei oo niin suurta väliä kuin sillä hinnalla... Mut hei! Ei huorissakaan saa kaikkee samalla rahalla (kai?)!
 Mäkin oon joskus kulkenu karvajalkojen perässä ties minne perämettiin. Ekaks pihalla tulee vastaan muriseva "rottinkivaijeri" joka on kuulemma "ihan kiltti",tokaks sen peräs haappaa seinästä revästyn näkönen n.130 kiloo painava setä henkilö jonka eroottisuus taso on -30 astetta. Sama paappa kuvittelee olevansa maailman hauskin seksistisine vitseineen jotka on kuultu sen tuhat kertaa. Kun kyyristyt pokun jalkoihin,mietit ihan kaks kertaa missä näit sen kupen viimeks (näin nais ihmisenä ainaki)... kun sieltä kuran ja paskan joukosta saat kaivettua näkyviin kaviota epämääräsesti muistuttavan jutun ja alat muistella oppikirjan kuvia pullahtaneista,latuskoista,ahdas kantaisista yms. kavioista ja ne yhdistäen saat katselemas kavion kaavan. Aivot tekee taukoamatonta työtä kun leikkelet raakasti kahden-kolmen sentin lastuja ja juuri kun olet tarkimmassa kohdassa alkaa takaasi kuulua selitystä siitä "ku kengittäjä oli niin paska eikä ollenkaa tullu vaik kuinka soittelin" mumiset jotain,muka kauheen myötätuntosta ja yrität päästä taas jyvälle siitä mihin jäit...
 Kun se elikko on vapautettu suksistaan ja tavarat pakattu koslaan,pyydetään kahville. Pidempään kun hommia tekee samoille naamoille tietää,missä kannattaa käydä kahvilla ja missä ei sitten missään nimessä!
 Kieltäydyt kohteliaasti (vedoten seuraavaan asiakkaaseen vaikka meetkin suoraa kotiin ja vedät pään täyteen) ja tässä vaiheessa lykätään käteen lasku ja jäädään odottamaan sitä ihmettä,et tuo raha löytäis tiensä just sun tilille. Akti on ohi. On puhistu,hikoiltu,teeskennelty vaiks miten monta orgasmia ja laskutettu. Seuraava asiakas uus-vanhoine toiveineen pitää tyydyttää,aikaa n.tunti...

Varsat

Varsan opetushan on maailman yksinkertaisempia asioita! Vuotikkaalle romut niskaan ja lenkille.Ei se sen kummallisempaa ole!vai...onko sittenkin?Ensin sitä varsaa pitäis opettaa seisomaan kytkettynä,mut oletetaan et se varsuli jo osaa edes jotain!
Varsa käytävälle ja suitset päähän.Joko koni seisoo ihmeissään tai istuu ja riuhtoo niin et kengättömistä kavioista kappalat sinkoilee.Kun polle on rauhoittunut,voi yrittää sulloa sille lisää varusteita esim.korvapallot tai yrittää väkertää kielen kiinni varo kuitenkin ettei osia elikosta jää käteen sen saadessa kohtauksiaan!Pää puoli alkaa olla valmis joten runnotaan silat selkään kopukan imeskellessä kuolaimia...juuri kun vedät mahavyötä kiinni,elukka väistää ja silat putoaa ja steppi kurssi on jo jatko mallia!Taas odotetaan nortin verran sittiäisen rauhoittumista ja liutetaan silat nyt varovasti selkään,luupään ollessa ihan luokilla ja jännittynyt.Varovasti kiristetään mahavyö ja varoiksi pidetään ohjasavaimesta kiinni ettei tapahdu kauheita.Tässä vaiheessa huokaistaan,taputetaan otusta ja pyyhitään hiet otsalta...häntäremmin vuoro!Joko saat remelin pujotettua hännän alle ilman kommervenkkejä,tai sitten eläin litistää hännän tiukasti kankkujen väliin niin,ettei sitä ilman rautakankea saa pois tai sitten takaset ei kohtaa lattiaa kuin sadasosa sekunniksi...
Nyt olisi jo silatkin päällä ja varsa hiessä...vielä tarvitaan ohjat ja taluttajille remmit ja laittaa sekki löysälle,mutta kiinni kuitenkin.Ketjut on auki mutta kas!Elukka seisoo kuin muuli eikä liiku lainkaan!Avustajat kiskoo päästä ja "kuski" imuttelee varovasti takana...läimäisee ohjalla ja kaakki hyppää eteenpäin kuin kenguru raahaten avuttomia avustajia perässään sellaisen 30m kunnes pysähtyy jälleen.Pyydettäessä eteenpäin se pomppaakin ylöspäin useamman kerran ja jää jälleen muuliksi.Tätä toistetaan ensimmäisen oppitunnin verran jonka pituus riippuu täysin varsasta.Se tuodaan pois vasta kun kulkee neljällä tassulla tasaista käyntiä.
 Seuraavalla kerralla varsa joko on kuin vanhatekijä valjastaessa tai sitten se on kahta vaikeampi...Kuitenkin liikkeelle päästessä sen jo luulisi olevan rauhallisempi ja voinet aloittaa jo kuolaimen opettamisen.Toiset osaavat sen luonnostaan ja toisille pitää vääntää rautalangasta.Kun pääset tälläisen hirmuliskon kanssa siihen pisteeseen et voit jättää avustajat tallille,olo on voittajan!Vielä kun sais ne kärryt perään...

No nii!

Se on sitte tehty! Kerrankin olen taipunu painostuksen alla ja luonu blogin...Wau! Enpä olis uskonu tätä päivää näkeväni.
 Tänne tulee varmaanki kirjotettua monenmoista jurinaa!Koittakaa kestää ja riutua!

Säännöistä

Ravikilpailut on päätetty siivota hevosten parhaaksi. Niitä saa koko suorituksen aikana pyytää tai muistuttaa piiskalla vain kymmenen kertaa ja loppusuoralla vain kahdesti.Myös pöyhiminen on kielletty.


Hieno homma ajattelee petsari joka ei ole hevosta koskaan edes koskettanut tai ollu sitä maalisuoralla tuuppaamassa...

Ravi-ihminen kiroilee ja miettii millä perkeleellä sais sen konin hilattua edes sinne loppusuoralle,ilman kilpailukieltoa. Ei millään kepuli konstilla! Herkemmät voivat nyt lakata lukemasta,kaunista luettavaa ei ole luvassa!



Konsti ykkönen on jo nyt kaikilla käytössä,luulisin. Piiskan sijasta kotona etsitään rautaputken pätkä tai n.50 senttinen pätkä luudanvartta johon lisätään jatkoksi autosta katkennut kiilahihna. Tällä välineellä sitten konille kerrotaan poistumissuunta ja vauhti. Eipä monasti tarvitsekkaan radalla sitten napauttaa!

Jos luupää on paksunahkaisempaa mallia ja laukkaherkempi (=sh) lisätään pääpuoleen jyrkempää jarrua ja vahvempaa sekkiä,jalkoihin lisää painoa ja varoiksi se potkuremmi. Ja jos jostain syystä nahka tuntuu kovettuvan voi silmälapuilla hieman tehostaa takaapäin tulevaa "pyyntöä".



Toisena konstina on kotosalla sähkö. Kevyen piiskan napautuksen yhteydessä voidaan esim. kuorma-auton akkua hyväksikäyttäen saattaa hännäntyveen mukava virtalisä. Hevonen kerrassaan ritisee ja loistaa sinisenä lenkiltä tullessa,mutta ainakin se tietää mitä tulee tehdä kun piiskalla kosketetaan vain se yksi kerta!



Kaikki tämä tulee kaatumaan kasvattajan niskaan. Kun hevosia yritetään saada valjaisiin ja osumaan portista radalle ilman ruumiita voi pelaajat lyödä vetoa siitä kuka kolaroi ensin täydessä pakokauhunvallassa olevalla kaakillaan jonka valkuaiset ei enää vilku vaan ovat jo kokonaan näkyvissä. Sitten ilmoitetaan et Suomalais ravureiden jalostus on taantunut,laukkaprosentit on karannu lapasista ja vauhdit on kovin onnettomia. Ja kaikenlisäks hevosaines on täysin seonnutta!



Tietenkään säännöt ei koske edelleenkään kuin amatööri ohjastajaa ja -valmentajaa. Eli huolta sääntömuutoksesta ei ole Korvella,Moilasella,Teivaisella,Forssilla yms. jonka kohdalla selostuksissa joskus unohdetaan mainita se elikko jolla ajaa.



Tämä täti ei edelleenkään suostu koniansa pieksämään vaan saa luultavasti ajaa terveisiä koko elämänsä. Sääntömuutos on luvassa saunomiseenkin...se vaati uhrinsa ensin!

.







Kirjoita kommentti....