Nykyään on muotia juosta nuppinikkarilla puoli ammatikseen.On kaiken maailman burn outteja (mulle tuttuja vaan kiihdytysajoista) ja masiksia sun muita traumoja.Masennuksen mä vielä jotenki tajuan,senkin luokittelen "pysähtyneen" ihmisen taudiksi.Siis sellasen joka käy vihaamassaan duunissa rahan takia,kärvistelee kotona neljänseinän sisällä tai sitte on muuten vaan yksinäinen...
Mä teen oikeestaan aina töitä yksin.Siis elukoitten kanssa ja se on mulle sitä terapiaa!Aamukahvilla sylissä kehrää tuore kissannahka,pihalla iloisesti aamutuimaan heiluttaa häntää jääkarhun näköinen petoeläin ja karsinoissaan ruokaa odottavat kavioeläimet.Kun talvesaikaan ruokkii nuo luupäät kesältä tuoksuvalla heinällä ja rotanloukku sylissä jää kuuntelemaan sitä tasaista ja rauhallista rouskutusta saa terapiaa.Ei tarvitse kallonkutistajalle maksaa turhista!Voisikohan tällä terapia muodolla tienata enemmän kuin juristit??Haliihan ne ihmiset puitakin...
On ratsastusterapiaa...sellaista jossa oikeestaan vaan maataan sen elikon selässä ja tunnustellaan sen lämpöä ja liikettä...Eikös tätä harrastettu pikkulikkana naapurin työhevosen selässä joka kesä?Siksikö hevosihmiset on niiiin tasaisia?
Terapiaan kuuluu myös ne lässyttävät tädit.Läheisten kuollessa istutaan taas siellä soffalla kuulemassa iänikuisia kysymyksiä.Joo,multa on menny monta hyvää ystävää omien vanhempieni,isovanhempieni ja vanhimman veljeni lisäks.Ja silti mä oon vielä tässä!Eikä tuo kappa nyt vielä ihan sekaisin ole jossei nyt maton kaikki raidat ihan tasaleveitäkään ole...Eläimetpä on tän mamman pitäny arjessa kiinni ja suurinpiirtein kuosissaan.Aina riittää sen verran puuhaa ja muuta mietittävää et päivän aikana ehtii jo ainaki hymyilemään eikä edes muista synkistellä.Ja kun ei muista tai ehdi synkistellä,ei varmaan sitten traumatisoitumaankaan!
Elikkäs,nyt pitäis kerätä paljon rauhallisia ikäloppuja koneja maakunnasta ihan kaikenkokoisia,jottasaadaan raavaat miehetkin köllimään hevosen selkään!Myydään viikonloppu paketteja kaupunkilaisille,vauvasta vaariin,jossa aamulla kuudelta kuunnellaan rouskutusta,puoliseitsemältä kissin kehräystä,seitsemältä kuunnellaan kenkien kopsetta käytävältä kun pollet viedään ulos jne.jne.
Tosin,noin tiukalla aikataululla kun itseään alkais terapioimaan tarttis taas juosta seuraavana arkipäivänä terapeutille...Kauheeta suorittamista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti