Tavasin intensiivisesti Stiina Ikosen pakinaa HU:n sivulta. Kannattaa muuten lukea, ne on viihdyttäviä! Minulla oli aikaa miettiä siinä istuessani (tiedätte varmaan missä sitä lehteä luetaan) miten oikeaan hän taas osuikaan! Hän oli varmasti nähnyt mut jossain!!
Hän kertoo ravivalmentajan muodonmuutoksesta.Miten sitä talvella on harmaa,takkuinen ja epäsiisti. Kyllästynyt sairastaviin elikoihin, lumeen ja kaikkeen joka ylipäätään talveen liittyy.Kevään ensisäteiden myötä valmentaja varaa jo parturiin aikaa ja alkaa kuitenkin katsella myynti-ilmoituksia...
Osin osui oikeaan, osin hän on täysin väärässä!
Talvi... On oikeastaan tälläisen puttelaittajan mieleen. Lunta ei oikeastaan ole koskaan liikaa, se on useimmiten vain ihan väärässä paikassa ja ihan vääränlaista.Milloin hiertyy vuohiset auki ja toisinaan se puuro ei anna mitään pitoa. Kuitenkin kyse oli ulkomuodosta, valmentajan.
Minä itse en ole oikeastaan mihinkään aikaan vuodesta "ilosilmälle". Mutta oikeaan hän osui siinä, miten syksyllä kaivetaan päälle puhtaat talvivaatteet, jotka talven aikana sitten muuttuvat lähes itsekseen seisoviksi ja risaisiksi. Omat haalarit pettivät totaalisesti tänä talvena. Viime talvena hajosi vetoketju vain. Nyt on haarukset halki, vahvikkeet repsottaa ja henkselit on venahtaneet. Takin hihansuut otti raspista osumaa ja miehus ei kestänyt kitkaa joka maan ja mahan väliin muodostui. Olkapäässä on vanhaa, kuivunutta verta koska pokutti puri kieleensä ja kuivasi huulensa takkiin. Kaikkea muutakin öljystä matolääkkeisiin roikkuu pompassa...Hyi! No, pesen sen sitten...vaikka kesemmällä.
On totta, ettei suihkussa tule ravattua yhtenään ja kamalan kokoista tuulenpesää muistuttavasta kuontalostani sojottaa korsirehua. Naamani on harmaa, ja harmaammaksi muuttuu koska norttia palaa kiitettävästi harmitukseen polkemien, aurauksen, räkivien elukoiden ja jäätyneiden vesiputkien suloisessa sekamelskassa. Nenun alla saattaa olla nokea, koska polttelin roskia. Pöyhin nuotiotani ja sain käpälät mustiksi, kävelin pollen ohi joka piikkisikaa muistuttavalla tekniikalla heitti kaikki irtonaiset talvikarvansa nassulleni, joita sitten lääpin sillä mustalla kouralla pois... Lopputulema on erikoinen! Kyllä tällä naamalla Kyöpelinvuorelle pääsisi kokoustamaan pääsiäisenä!
Ryhti on...Niin,mikä ryhti?? Painunut kasaan ja kengät painaa ainakin tonnin. Niitä ei vaan enää jaksa nostella!
Siinä Stiinalla meni mönkään, ettei päivän pidentyessä vielä parturiaikaa varailla! Se maksaa, ja kukaan hevosihminen ei oikeasti maksa siitä, mikä kohdistuu itseen ja jonka voi hoitaa itse tai kaverin avustuksella...
Toki minäkin värjäsin hiukseni jokin aika sitten. Näin punapäänä hiusteni sävy oli virtsan ja banaanin välimaastossa ja laatu muiostutti jo tappuraa. Värjäsin siksi, ettei isäntä erehdy luulemaan kusiläntiksi kun etsii kyydistä tipahtanutta, hankeen hävinnyttä akkaansa... vaikkei se kyllä moista vaivaa varmaan näkisikiään...
On totta, että kevään edetessä joutuu pukeutumista miettimään uudestaan. Mahtaako olla yhtiäkään ehjiä housuja joihin talven jäljiltä vielä mahtuu? Ja missä hemmetissä ne edes on?! Ehkä hän ajatteli sen kuitenkin toisin. Kesämekkoon en kuitenkaan pukeudu koko kesänä. Paljaat varpaatkin voi tällä tontilla unohtaa kyiden ansiosta. Myynnissä olevien heppasten katsastaminen alkaa osaltani aikaisintaan toukokuussa eikä se tallin ovi auringossakaan ole mikään riemukaari! Korkeintaan se kaipaa maalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti